YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus on lasten ihmisoikeuksien perusasiakirja

Sopimus asettaa lapsen edun yhteiskunnassa ensisijalle. Se on oikeudellisesti yhtä velvoittava kuin mikä tahansa laki. Sopimukseen ovat sitoutuneet lähes kaikki maailman valtiot.

Kaikille on turvattava samat oikeudet

Vuonna 1945 perustettu Yhdistyneet Kansakunnat (YK) hyväksyi ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 10. joulukuuta 1948. Ihmisoikeuksien julistuksen tarkoituksena oli turvata kaikille ihmisille ihonväriin, sukupuoleen, maahan, uskontoon, varallisuuteen tai mielipiteisiin katsomatta samanlaiset oikeudet elämään.

Yleinen ihmisoikeuksien sopimus ei kuitenkaan turvannut lasten elämää riittävän hyvin. Vuonna 1959 lapset otettiin erityisryhmänä huomioon YK:n lapsen oikeuksien julistuksessa, joka hyväksyttiin marraskuun 20. päivänä. Julistus jäi kuitenkin hyvin yleiselle ja filosofiselle tasolle, eikä ollut sitova jolloin sitä loukkaavia valtioita ei voitu asettaa vastuuseen.

YK:n lapsen oikeuksien julistuksen vuosipäivästä tuli kansainvälinen lapsen oikeuksien päivä, jota vietetään vieläkin aina 20. marraskuuta.
Lapsen oikeuksien sopimuksen luonnostelu sai alkunsa kansainvälisen lapsen vuoden vietosta 1979. Sopimusta valmisteltiin vuosia, ongelmiksi nousivat erilaiset valtioiden tarpeet sekä kulttuuritaustat. Taloudellisten ja sosiaalisten järjestelmien erot, perinteet sekä kulttuurierot mutkistivat sopimuksen laatimista. 

Sopimuksen pohjana oli länsimainen käsitys ihmisoikeuksista ja se huolestutti alkuperäiskansoja sekä monia Euroopan ulkopuolisten kulttuurien edustajia. Monen vuoden työn jälkeen Lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989 yksimielisesti. Kaikkiaan 56 maata allekirjoitti sopimuksen tammikuussa 1990. Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu, eli sopimuksen hyväksyminen sitovasti ihmisoikeussopimuksena. 

Lisäpöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin (artikla 38), jossa ikäraja nostettiin 15 vuodesta 18 vuoteen, laadittiin vuonna 2000 ja se astui voimaan 12.2.2002. Sen on allekirjoittanut 111 maata ja ratifioinut 46. Suomi on sekä allekirjoittanut että ratifioinut tämän pöytäkirjan. Sen ulkopuolella on ainoastaan kaksi maata, Somalia ja Yhdysvallat. Lapsen oikeuksien sopimuksen noudattamista valvoo komitea, jolle maat raportoivat lasten oikeuksien tilanteesta.

Lähteet: http://www.unicef.fi/, Lapsen oikeudet, Suomen YK-liitto, 2000. Ihmisoikeuskasvatuksen käsikirja, Suomen UNESCO-toimikunnan julkaisuja, 2000

Yleissopimus lapsen oikeuksista
Lapsen oikeuksien yleissopimus (LOS) hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989. Sopimukseen liittyy neljä keskeistä yleisperiaatetta: syrjinnän kielto (2 artikla), lapsen edun ensisijaisuus (3 artikla), oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen (6 artikla) sekä velvoite ottaa huomioon lapsen näkemys hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti (12 artikla). Lapsen oikeuksien sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita.

Sopimuksen tavoitteet voidaan tiivistää kolmeen ydinkäsitteeseen, jotka velvoittavat turvaamaan lapsille ja nuorille
1. osuuden yhteiskunnan voimavaroista siten, että yhteiskunnan voimavarojen jakopolitiikassa turvataan lasten ja nuorten oikeudet mahdollisimman täysimääräisesti
2. oikeuden suojeluun ja huolenpitoon siten, että yhteiskunta ottaa vastuun lapsen ja nuoren hyvinvoinnista tilanteissa, joissa vanhempien voimavarat eivät riitä sitä turvaamaan
3. oikeuden osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti itseään koskevaan päätöksentekoon ja yhteiskuntapolitiikkaan.

Sopimus lyhyesti artikla artiklalta
1. Jokainen alle 18-vuotias on lapsi
2. Lapsen hyvinvointi ei saa riippua siitä, mistä päin maailmaa hän on kotoisin tai miltä hän näyttää.
3. Aikuisten, esimerkiksi valtion, on tehtävä sellaisia päätöksiä, jotka suojelevat lasta.
4. Valtioiden pitää toteuttaa nämä artiklat.
5. Valtioiden pitää auttaa vanhempia ja muita lapselle tärkeitä aikuisia niin, että nämä voivat tukea lapsen kehitystä.
6. Kaikilla lapsilla on oikeus elämään, ja valtion pitää auttaa lapsia saamaan mahdollisimman hyvä elämä.
7. Jokainen lapsi on rekisteröitävä heti syntymän jälkeen. Syntyneellä lapsella on oikeus nimeen ja kansalaisuuteen.
8. Valtiot varmistavat jokaisen lapsen oikeuden henkilöllisyyteen, kansalaisuuteen ja nimeen.
9. Jokaisen lapsen pitää saada elää yhdessä vanhempiensa ja perheensä kanssa, jos hänellä on hyvä olla heidän kanssaan.
10. Jos lapsi on joutunut lähtemään kotimaastaan, hänen pitää voida palata sinne ja päästä yhteyteen oman perheensä kanssa.
11. Valtioiden pitää estää lasten sieppaaminen.
12. Lapsilla on oikeus omiin mielipiteisiin.
13. Jokaisella lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä, kunhan se ei loukkaa muita.
14. Lasten pitää itse voida päättää, millaista uskontoa he haluavat seurata.
15. Lapset saavat perustaa järjestöjä ja toimia niissä.
16. Lapsilla on oikeus yksityisyyteen.
17. Lapsilla on oikeus tietää esim. television, radion ja lehtien välityksellä, mitä maailmassa tapahtuu.
18. Valtion täytyy tukea vanhempia lapsien kasvattamisessa.
19. Lapsia pitää suojella väkivallalta ja hyväksikäytöltä.
20. Valtion pitää auttaa perheettömiä lapsia.
21. Lapsia voidaan adoptoida, mutta vain jos se on lapsen kannalta paras vaihtoehto.
22. Pakolaislapsista pitää huolehtia.
23. Vammaisten lasten pitää saada parasta mahdollista apua.
24. Lapsilla on oikeus elää terveenä ja saada tarvittaessa hoitoa.
25. Laitoksissa hoitoa saavilla lapsilla on oltava hyvät oltavat.
26. Lapsilla on oikeus nauttia sosiaaliturvasta.
27. Lapsilla on oikeus kunnolliseen elintasoon.
28. Lapsilla on oikeus käydä koulua.
29. Opetuksen pitää kehittää lasten taitoja ja suvaitsevaisuutta.
30. Vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvilla lapsilla on oikeus noudattaa oman ryhmänsä elämäntapaa ja puhua sen kieltä.
31. Lapsella on mahdollisuus leikkiin ja vapaa-ajasta nauttimiseen.
32. Lapsilla ei saa teettää liian raskasta eikä pitkäaikaista työtä.
33. Lapsia pitää suojella huumeilta ja laittomalta huumekaupalta.
34. Lapsia pitää suojella seksuaaliselta hyväksikäytöltä.
35. Valtioiden pitää estää lapsilla käytävä kauppa.
36. Lapsia pitää suojella kaikelta hyväksikäytöltä.
37. Lapsia ei saa kiduttaa eikä rangaista julmasti. Jos lapsi joutuu vankilaan, häntä pitää kohdella inhimillisesti ja hänen ikänsä pitää huomioida.
38. Alle 15-vuotiaiden lasten ei pidä osallistua sodankäyntiin.
39. Väärinkäytösten uhriksi joutuneita lapsia pitää auttaa.
40. Lakia rikkoneita lapsia pitää suojella ja heidän oikeuksiaan pitää kunnioittaa.
41. Jos valtioilla itsellään on parempia lakeja kuin tässä sopimuksessa luetellut, on niitä noudatettava.
42. Valtioiden pitää huolehtia, että kaikki kansalaiset tietävät lapsen oikeudet.
43. Tätä sopimusta valvoo kansainvälinen ryhmä.
44. - 45. Valtiot raportoivat säännöllisesti miten sopimusta noudatetaan.
- 54. Nämä artiklat ovat päätöksiä sopimuksen voimassaolosta.
Lähde: www.lapsiasiavaltuutettu.fi

Voit myös hyödyntää monien eri tahojen materiaalia, josta hyvänä esimerkkinä Taksvärkki ry:n julkaisema opas luokille lapsen oikeuksien käsittelyyn.