Ipanaistunnoissa opitaan hoitamaan asioita yhdessä

Lasten ääntä kuunnellaan kun lasten asioista päätetään

”Avaan kokouksen”, sanoo esikoululainen Juuso ja pamauttaa nuijan pöytään. Tunnin mittaisessa lasten kokouksessa käydään läpi monta tärkeää asiaa ja perustetaan työryhmiä hoitamaan asioita aivan kuten aikuistenkin palavereissa.  
Tamperelaisen Annalan päiväkodin esikoululaiset ovat opiskelleet kokouskäytäntöjä ja päässeet näin osallistumaan päätöksentekoon heitä koskevissa asioissa. Omia toiveitaan esikoululaiset ovat esittäneet rohkeasti myös Tampereen Lasten Parlamentille.

Tampere pyrkii monin tavoin olemaan lasten ja nuorten kaupunki. Annalan päiväkodin lasten kokoukset eli Ipanaistunnot ovat osa LOVE-projektia, jonka tarkoitus on edistää lasten osallistumista ja vaikuttamista. Lapsen pitää tuntea, että hän tulee kuulluksi ja oppia muodostamaan mielipiteensä asioista ja keskustelemaan niistä muiden kanssa.
”Haluamme edistää lasten tavoitteellista kuulemista. Kun lapset oppivat pitämään kokouksia ja palavereja tärkeistä asioista päiväkodeissa, he voivat pitää palavereja kotonakin ja myöhemmin muualla elämässä. He oppivat, miten asioista päätetään yhdessä toisten kanssa ja otetaan toistenkin mielipiteet huomioon”, selvittävät LOVE-projektin työntekijät Arja Lanki ja Pertti Lepistö. He ovat kumpikin olleet aikanaan mukana koulujen vanhempainyhdistystoiminnassa ja nähneet, että lasten ja perheiden kuulemisessa on vielä paljon kehitettävää.

Hienoja asioita on jo toteutettukin. ”Lasten Tampere ry sai rahoituksen Love-projektille vajaa kolme vuotta sitten, ja sen avulla ryhdyttiin kehittämään tamperelaisten lasten asemaa. Kaupunki oli jo sitä ennen laatinut lapsipoliittisen ohjelman. Muutama vuosi sitten on perustettu Tampereen Lasten Parlamentti, jonkalaista ei ole muualla Suomessa”, Lanki kertoo. Lanki ja Lepistö ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Ipanaistuntoja yhdessä päiväkodin henkilökunnan kanssa. Vanhemmille tietoa on jaettu tiedottein sekä vanhempainilloissa. ”Vanhemmat voivat tuoda lapsensa kautta Ipanaistuntoon idean, jonka avulla he haluavat kehittää päiväkodin toimintaa”, kertoo Lepistö. Lapset keksivät usein istuntoihin keskustelunaiheita.

Yksi konkreettinen esimerkki siitä, miten demokratiassa asioihin todellakin voidaan vaikuttaa, on liukumäen saaminen lähelle rakennettavaan uuteen puistoon. Esikoululaiset toivoivat uutta liukumäkeä. Asiaa käsiteltiin kokouksessa ja yhdessä valittu työryhmä vei sitä eteenpäin. Pian Annalan lapset voivat laskea hienossa uudessa kierreliukumäessä. Esikoululaisilla on myös oma lelumääräraha, jonka käytöstä lapset päättävät kollektiivisesti kokouksissa. He suunnittelevat yhdessä mm päiväkodin aikuisten kanssa retkiä ja liikuntatuokioita. Lapsiasiamies kutsutaan käymään päiväkodissa.

Lokakuun lopussa Annalan päiväkodin Mäkituvan esikoululaiset istuvat siis jokakuisessa kokouksessa, jossa puhetta johtaa Juuso. Esityslista on kirjoitettu isolle pahviarkille. Matias osaa lukea, ja hän toimii puheenjohtajan apulaisena lukemalla esityslistan pykälät. Suomen lippu piirretään esityslistaan merkiksi siitä, että kokous on laillinen ja päätösvaltainen. Iso osa kokouksesta kuluu tällä kertaa siihen, kun lapset käyvät läpi kaupungin päättäjiltä saamiaan vastauksia. Päiväkodin lapset esittivät Lasten parlamentin kyselytunnin kautta lokakuun alussa virkemiehille liudan toiveita ja saivat niihin vastauksia.

Päättäjät kertoivat muun muassa, että päiväkotien pienempien lasten lapsiryhmiä on päätetty pienentää 13:sta 12:een. Pienille futareille ollaan suunnittelemassa nurmikenttäpuistoa Iidesrantaan, mutta linnuston suojelun ja liikenteen kannalta asiaa ei vielä pystytty ratkaisemaan. Tärkeänä pidetään myös, että lasten asuinpaikkojen läheisyyteen saadaan hyviä pelikenttiä. Uusille asuinalueille luvataan jättää metsiköitä, jotta lapset voivat niissä leikkiä. Särkänniemeen ei saada talvikausiksi sisähuvipuistoa eikä kaupunkiin luvata rakentaa maauimalaa – niihin päättäjien budjetista ei rahaa heru. Kaupunki ei myöskään lupaa jättää potkukelkkailijoille hiekoittamattomia väyliä turvallisuussyistä. 

Yksi kyselytilaisuudessa käsitelty aihe oli roskakorien saaminen uimarannoille, puistoihin sekä päiväkotien ja koulujen pihalle. Annalan Ipanaistunnossa päätetään äänestää roskakorin tarpeellisuudesta oman päiväkodin pihaan. Kaikki muut kädet nousevat paitsi Oonan – hän ei nosta kättään, koska piirtää roskakoria esityslistaan. Koska kaikki ovat yksimielisiä siitä, että roskakori on tarpeen, valitaan työryhmä (yksi aikuinen ja yksi lapsi) viemään asiaa eteenpäin.

Ipanaistunto päättää yksimielisesti, että Tampereen kaupungin lapsiasiamies Taru Kuosmanen kutsutaan käymään päiväkodissa. Arja Langin ehdotuksesta päätetään Kuosmasen vierailua juhlistaa pommacilla. Myös bussinkuljettaja päätetään kutsua tarhaan: hänen toivotaan kertovan, miten bussissa kuuluu toimia.

Esityslistan viimeisenä asiana on nuija. Puheenjohtajan nuija on päässyt hieman ränsistymään, ja yhdessä pohditaan, mitä asialle voisi tehdä. Hyviä ideoita löytyy monta: nuijan voi pestä, hioa hiekkapaperilla tai ostaa kokonaan uuden. Yhdessä sovitaan, että kolmen pojan työryhmä ryhtyy pohtimaan asiaa ja vanhemmiltakin kysellään ratkaisuvaihtoehtoja.
”Saadaan päiväkotiin lisää kaikkea”   

”Pam”, puheenjohtaja-Juuso napauttaa kokouksen päättyneeksi. Hän kertoo, että puheenjohtajana toimiminen oli kivaa, vaikka vähän jännittikin. Mäkitupalaiset tietävät, että kokousten pitäminen on hyödyllistä toimintaa.
”Saadaan lisää tänne kaikkea”, Matias tietää.

Lastentarhanopettaja Elina Järvinen ja lastenhoitaja Satu Kruuti ovat tyytyväisiä Ipanaistuntoihin ja niiden tuomiin tuuliin.
”Lasten mielipidettä on aina kysytty päiväkodissa, mutta nyt entistä tavoitteellisemmin. Lapset oppivat, että heidän mielipiteensä on tärkeä. Uskon, että tämä vaikuttaa lapsen itsetuntoon ja kehittää heidän ajattelukykyään.”
Omaan työskentelyyn Ipanaistunnot ja LOVE-projektin ideat ovat antaneet uutta potkua. Jos lapsilta löytyy askarteluun aikuisten suunnittelemaa parempi idea, niin se toteutetaan. Usein ryhmissä äänestetään. Lapset tietävät, että tuntuu tylsältä, jos oma kanta ei voita, mutta sille ei voi mitään.

”Äänestämme usein esimerkiksi siitä, mikä kirja luetaan. Useimmiten äänestyksessä on kaksi kirjaa vastakkain ja molemmat luetaan, suositumpi toki ensin. Äänestyksellä ratkaistaan usein sekin, millaista leikkiä leikitään”, Järvinen selvittää. Annalan Mäkituvan eskarit ovat sitä mieltä, että päiväkodissa asiat ovat hyvin. Ruoka on hyvää, ja myös ruokalistan suunnittelussa lasten ääni kuuluu. ”Vähän aika sitten mäkitupalaiset harmittelivat, kun heidän herkkuruokaansa hernekeittoa ei ollut tarjottu pitkään aikaan. Asiasta juteltiin keittäjän kanssa, ja jo seuraavalla viikolla lapset saivat nautiskella hernekeitosta”, Järvinen kertoo.

Terhi Friman

Osoitteesta http://www.lastenparlamenttiyhdistys.fi/opetusmateriaalit/hankerekisteri löytyy myös päiväkotiesimerkki.